Mua ahdistaa aivan älyttömästi. Nyt on kylmä talvi, ilman paksujen vaatekerrosten lämpöä palellun jääpuikoksi. Pian kevättalvinen aurinko lämmittää niin paljon, niin lempeästi, että paksu ja kylmä lumipeite alkaa pikkuhiljaa katoamaan. Kun ilma lämpenee, vaatteet vähenee. Mitä sitten, kun vaatteiden alta ei paljastukaan sitä täydellistä mallin vartaloa? Mitä sitten, kun ei ole itsevarmuutta pukeutua sään edellyttämällä tavalla? Mitä sitten, kun joku pyytää kanssaan rannalle, b i k i n e i s s ä ?
Kun vilkaisen ulos, ajatukset katoavat niin nopeasti kuin ovat mieleeni juolahtaneetkin. Silti kallon pohjalla jyskyttää ajatus, Mitä sitten? Toinen puoli minusta odottaa kesää kuin kuuta nousevaa, sitä lämpöä, iloa, auringon paistetta ja naurua. Toinen puoli odottaa kesää kauhun sekaisin tuntein, mitä jos en olekaan kaunein, laihin, täydellisin? Mitä jos en kelpaa? Mitä jos kesä ei menekään, kuin on odotettu? En jaksa tulla murkatuksi unelmieni takia, enää koskaan.
Kun vilkaisen ulos, ajatukset katoavat niin nopeasti kuin ovat mieleeni juolahtaneetkin. Silti kallon pohjalla jyskyttää ajatus, Mitä sitten? Toinen puoli minusta odottaa kesää kuin kuuta nousevaa, sitä lämpöä, iloa, auringon paistetta ja naurua. Toinen puoli odottaa kesää kauhun sekaisin tuntein, mitä jos en olekaan kaunein, laihin, täydellisin? Mitä jos en kelpaa? Mitä jos kesä ei menekään, kuin on odotettu? En jaksa tulla murkatuksi unelmieni takia, enää koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti