Koko viikonloppu meni sitten oletusten mukaisesti aivan LÄSKIKSI. Tosiaankin... Molemmat oltiin isän kanssa kipeinä, joten ruokaa ei jaksanut kumpikaan laittaa mutta sitävastoin pupeltamisen määrä oli suuri. Karkkia leffoja kahvia karkkia leffoja jogurttia leffoja karkkia leffoja ruokaa leffoja ja niin edelleen. Joka kerta kun oon kipeenä (eli usein), tulee heitettyä jollain tapaa lusikka nurkkaan tästä touhusta; kaikkea ehdoton ei -ruokaa syödään, ei vaan mussutetaan, vielpä edes vilkuilematta ravintosisältöä. Toisaalta se on välillä ihan tervettä, mutta kauheen ahdistavaa, ettei tiedä kuinka paljon sitä on todellisuudessa syönyt. Vaikka söisinkin sellaista ruokaa, missä nyt ei kalorisisältöä mainita, niin aina mulla on suurin piirtein käsitys, paljon on tullut syötyä. Kauhea epävarmuuden ja vallan menettämisen tunne... Ja mulla kun se ei jää yhteen "pahaan" ruokaan, vaan sitten pupelletaan niin että varmasti tulee huono olo. Odotan vain, että milloin tämmönen kausisyöminen loppuu, niin ei tarvitse aina pelätä vaa'alle astumista. Yh.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti